Vaikka B-radalla ehdimme leikkiä kuurupiiloakin kadotettuani kiihkeän kilpakuulan kartalta, tuotti
Mielenkiintoisen seitsemällä (7) tuubilla tuunatun hypäriputkirallin alussa erehdyin luottamaan siihen, että Olga ensimmäisestä tunnelista tulostauduttuaan suuntaisi suorinta tietä luokseni kulkematta yhden ylimääräisen hypyn kautta, mitä ei sitten varsinaisesti tapahtunut. Loppupätkä oli tietysti täydellisen täsmällistä toimintaa, joskin vieteriotus näytti ennen kolmanteen peräkkäiseen putkeen sukeltamistaan tuumivan, mahdoinko olla
Hupaisa hilluhiirialikiito on siis siirtynyt siihen vaiheeseen, että koira on oppinut irtoamaan ja työskentelemään itsenäisemmin, mutta ohjaaja osaa vasta auttavasti hyödyntää kyseisen ominaisuuden tarjoamia etuja, vaan ei tunaruuksissaan tunnista sen aiheuttamia vaaroja. Nyt on selvästi olemassa sellainen uhka, että minun täytyy kohtalaisen kiireesti kehittää kartanlukutaitojani, mikäli haluan pysyä kiitokuulan kimppakyydissä. Kuulostaa tavattoman työläältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti