27.1.2015

Pentuprojektin kahdeksas viikko

50. vrk
Olga joutui viettämään shelttien treeni-illan yksin kotona, mutta epäilen, että vieterivalaan julmasta heitteillejätöstä korvaukseksi saama puruluu auttoi sitä kestämään tämän hirvittävän vääryyden: kotiuduttuamme kulinaristimme ilmestyi boksistaan herkku huulessaan sen verran hämmästyneen näköisenä, ettei todennäköisesti ollut noteerannut lähtöämme lainkaan.

51. vrk
Tiineyden loppuvaiheessa shelttien ja muiden turkiseläinten kylkikarvat alkavat suloisesti pörhistyä pyöristyvän masun ympärillä, mutta nahkakuulan harvojen vatsahaituvien sojottaminen on lähinnä surkuhupaisa näky.

52. vrk
Olga tarjosi jälkikasvulleen vauhdin hurmaa intoutuessaan hippasille Sagan kanssa, ja mitä pienet edellä, sitä vielä pienemmät perässä: minikuulat voimistelivat koko illan, mikä ei miellyttänyt emäalusta. Khhhhh, khhhhhhh.

53. vrk
Pienet touhupallot eivät ole olleet tänäkään iltana hetkeäkään paikallaan. Mistäköhän moinen ominaisuus on voinut periytyä. Täysi mysteeri.

54. vrk
Olga lähti kasvattajansa luokse valmistautumaan jakautumiseen, mitä ennen halin sen lyttyyn. Halittavaa siinä riittääkin: pötsin ympäri tarvitaan 50 cm mittanauhaa.

55. vrk
Laura raportoi mammakuulan painavan nyt 6,7 kg - minulla ei ole vaakaa, joten vertailuarvo normaalipainosta on viime kesän rokotusreissulta, jolloin mittariin värähti 5,8 kg. Eihän yksi ylimääräinen kilo vyötäröllä tunnu missään!

56. vrk
Kahdeksannen viikon täyttyessä kääkän kiertorata on jo 54 cm.


Rantakunnossa ne ovat hylkeetkin, tuumaa Ms von Nahka-Gugelström.


Hieman takapainoinen lasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti