Päivän kaikille yhteinen kikkailu oli kahden putken väliin sijoitettu seitsemän (7) peräkkäisen taaksetyöntö-päällejuoksun hengästyttävä setti, jonka urheimmat suorittivat edestakaisin. Olgan epäuskoinen ilme näytti jo kolmannen jälkeen kysyvän, jatkuvatko nämä penteleet Petroskoihin asti, ja minä tuuperruin selviydyttyämme toiselle putkelle, mutta tälle väliaikapisteelle pikakuula kellotti kuitenkin saman sekuntiluvun kuin päivän nopeimmat koirakot.
Jennan tiedusteltua tekniikkatreenitoiveitani tunnustin ilmoittaneeni Olgan ensimmäisiin kilpahyppelyihin ja pyysin asiantuntevaa arviota siitä, mitä meidän kannattaisi vielä harjoitella, joten hän improvisoi muutamia kieputuspätkiä tarkistaakseen taitotasomme ykkösluokassa tarvittavissa perusohjauskuvioissa. Esimerkillisesti edenneen käkättimen bravuuri oli jälleen se perhanan persjättö - jopa siinä määrin, että sille oli täysin selvää, minne olimme menossa, vaikka olin hieman myöhässä - joten minun lienee syytä rohkaistua käyttämään sitä myös kisoissa. Ympf.
Työskentelyämme tarkasteltuaan Jenna esitti väkevänä näkemyksenään, ettei meillä ole teknisesti mitään hätää, ja nopeudestaan huolimatta Olga tekee täsmällisesti, mitä siltä pyydetään, kunhan ohjaaja vain ehtii pyytää. Hän kuitenkin toivoi olevansa todistamassa tuskaani, jos rataprofiili sattuu joskus olemaan kovin suoraviivainen. Kiitos kannustuksesta.
Tältä pohjalta ponnistamme siis tulta päin. Nyt enää jännitetään, että alkavatko ne
Kolme kertaa se vain kirpaisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti